Karttakepin varjossa

Nyt kouluissa eivät kiusaa enää vain oppilaat, vaan vanhemmatkin ovat järjestäytyneet: Joka viides opettaja vanhempien kiusaama. “Kangasniemi [OAJ:n puheenjohtaja] jakaa kiusaajavanhemmat kolmeen ryhmään: pomottaviin, aggressiivisiin ja huomiota haluaviin. Lisäksi ongelmia tuottavat mielenterveysongelmaiset vanhemmat. [...] Jokaisen opettajan tulisi yhteisen linjauksen mukaan miettiä, kannattaako vanhemmille antaa esimerkiksi oma kännykkänumero tai sähköpostiosoite.”

Ei se olekaan vain sää, joka on muuttumassa. Opettajat, en kadehdi teitä. Paitsi ehkä satunnaisesti kesäisin.

Porkkanoita ja kompastuskiviä

Cambridgen yliopistossa tehdyssä väitöksessä tutkittiin saavutettavuuden suurimpia esteitä ja toisaalta myös kannustimia brittiläisillä markkinoilla. Väitöksestä on saatavana tiivistelmä, joka esittelee tutkimuksen pääkohdat: Barriers to inclusive design in the UK (pdf).

Ja mitkäs niitä esteitä olivatkaan? Saavutettavuus maksaa, sen suunnittelu on hidasta ja vaikeaa, esteettömät tuotteet ovat rumia, käyttäjien tutkimiseen ei ole varaa eivätkä päättäjät edellytä tuotteilta saavutettavuutta. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden valmistajien, myyjien ja suunnitteluyritysten mielestä esteet asetettiin jonkin ulkopuolisen tahon toimesta, minkä tutkija tulkitsee kommunikointiongelmiksi asiakkaan ja toteuttajan välillä. Ne, joilla oli kokemusta saavutettavuudesta jo entuudestaan, suhtautuivat siihen myönteisemmin ja pitivät sitä jopa hyvänä bisneksenä.

Koska saavutettavuuslaista puhutaan vähän joka puolella, kiinnostavampi tulos oli se, että brittilässä lainsäädäntö ei ollut ollenkaan niin motivoiva tekijä kuin esimerkiksi Japanissa tai Amerikassa, vaan siellä potentiaaliset markkinat houkuttelevat yrityksiä saavutettavuuden huomioimiseen. Samaan aikaan kuitenkin tietoa ja opastusta puuttuu. Jos asenteet ovat samansuuntaiset muuallakin Euroopassa, herää kysymys siitä, mihin mahdollinen EU-laki aiheesta johtaakaan, vai johtaako mihinkään. Parhaillaan tutkijalla on tekeillä nimenomaan yrityksille suunnattu ohjeistus aiheeseen liittyen, sekä ensi vuonna julkaistavaksi suunniteltu Design for Inclusivity -kirja.

Ainokainen

Mistä ne tiesivät?

You Are Likely an Only Child
At your darkest moments, you feel frustrated.
At work and school, you do best when you’re organizing.
When you love someone, you tend to worry about them.
In friendship, you are emotional and sympathetic.
Your ideal careers are: radio announcer, finance, teaching, ministry, and management.
You will leave your mark on the world with organizational leadership, maybe as the author of self-help books.

[via]

Glad och lycklig

Täytyy vähän tuulettaa, kun lippu Eva Dahlgrenin konserttiin on taskussa (tai ainakin matkalla sinne) – etenkin kun vastikään ollut Huvilateltan keikka meni sivu suun. Jos oikein kelloani tulkitsin, niin perjantain konsertti (11.11.) näytti Lippupalvelun sivujen mukaan loppuunmyytyä kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun liput tulivat myyntiin. Vau.

Se pieni ero..?

Blogilistan ollessa alhaalla onkin yhtäkkiä ylimääräinen hetki aikaa käytettäväksi vaikka kasautuneiden artikkeleiden lukemiseen. Niistä päällimmäisenä on HCI:n elokuun uutiskirje, jossa kysellään, onko verkkosivuilla sukupuoli ja ruoditaan taannoista tutkimustulosta siitä, kuinka sukupuoli määrittelee visuaalisia preferenssejämme internetissä. Kärjistäen: naiset suosivat pyöristettyjä kulmia ja miehet suoria viivoja. Hmm, tästä olen tainnut joskus olla jopa leikkimielisessä sanaharkassa entisen kollegani kanssa…

Miehillä ja naisilla on siis erilainen maku ja erilaiset mieltymykset, eikä se liene uutinen kenellekään. Käytännössä se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kohderyhmä on otettava suunnittelussa huomioon: “If you know what the target consumer group is and you know what their basic aesthetic is, you can design for that group independent of your gender.” Mutta vaikka tutkimuksen mukaan miehet suosivatkin miesten suunnittelemia sivuja ja naiset naisten, en silti jaksa uskoa, että oikean kohderyhmän tavoittamiseksi pitäisi myös suunnittelijoiden olla samaa sukupuolta. Kykyä suunnitella erilaisille ihmisille erilaisia tuotteita sanotaan ammattitaidoksi.