Cambridgen yliopistossa tehdyssä väitöksessä tutkittiin saavutettavuuden suurimpia esteitä ja toisaalta myös kannustimia brittiläisillä markkinoilla. Väitöksestä on saatavana tiivistelmä, joka esittelee tutkimuksen pääkohdat: Barriers to inclusive design in the UK (pdf).
Ja mitkäs niitä esteitä olivatkaan? Saavutettavuus maksaa, sen suunnittelu on hidasta ja vaikeaa, esteettömät tuotteet ovat rumia, käyttäjien tutkimiseen ei ole varaa eivätkä päättäjät edellytä tuotteilta saavutettavuutta. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden valmistajien, myyjien ja suunnitteluyritysten mielestä esteet asetettiin jonkin ulkopuolisen tahon toimesta, minkä tutkija tulkitsee kommunikointiongelmiksi asiakkaan ja toteuttajan välillä. Ne, joilla oli kokemusta saavutettavuudesta jo entuudestaan, suhtautuivat siihen myönteisemmin ja pitivät sitä jopa hyvänä bisneksenä.
Koska saavutettavuuslaista puhutaan vähän joka puolella, kiinnostavampi tulos oli se, että brittilässä lainsäädäntö ei ollut ollenkaan niin motivoiva tekijä kuin esimerkiksi Japanissa tai Amerikassa, vaan siellä potentiaaliset markkinat houkuttelevat yrityksiä saavutettavuuden huomioimiseen. Samaan aikaan kuitenkin tietoa ja opastusta puuttuu. Jos asenteet ovat samansuuntaiset muuallakin Euroopassa, herää kysymys siitä, mihin mahdollinen EU-laki aiheesta johtaakaan, vai johtaako mihinkään. Parhaillaan tutkijalla on tekeillä nimenomaan yrityksille suunnattu ohjeistus aiheeseen liittyen, sekä ensi vuonna julkaistavaksi suunniteltu Design for Inclusivity -kirja.
