Tietyn alan asiantuntija voi ja saa toisinaan kommentoida muutakin kuin alaansa tiukasti liittyviä asioita. Niinpä käytettävyyspioneeri Nielsen ennustaa, että tulevaisuudessa kiinteistöjen hinnat suurissa kaupungeissa romahtavat ihmisten muuttaessa sankoin joukoin esikaupunkeihin ja maaseudulle: “[...] more people will live in rural settings, with technology enabling them to do almost anything they like, be it work or play, without leaving their homes.”

Sähköposti ja internet mahdollistavat etätöiden tekemisen, eikä kotiteatteri paljon häviä valkokankaalle. Kun terveydenhoito ja shoppailukin sujuvat verkossa, ei suurissa kaupungeissa tarvitse kuin ehkä käydä kääntymässä toisinaan, Nielsen visioi. Ei hullumpi tulevaisuudenkuva, kyllä minä sen ostaisin. Mutta kaikki tämä edellyttää sitä, että maaseudulle levittäytymisen mahdollistava teknologia on kaikkien ulottuvilla, ja etenkin sitä, että sitä osataan käyttää.

Tekniikka ei kuitenkaan ole vielä niin käytettävää, ei lähelläkään sitä, että massamuutto maaseudulle olisi mahdollista kenelle tahansa sitä haluavalle. Ja vaikka tietokoneiden ja ohjelmistojen käytettävyyttä kaiken aikaa hiotaankin, edellyttää Nielsenin vision kaltainen teknologian haltuunotto ymmärrystä myös siitä, mitä hyrisee konepellin alla. Ymmärtäminen on tärkeää jo tietoturvankin kannalta.

Surfing the long wave -artikkeli esittelee asian toista puolta: “Simpler, better-designed interfaces are vital, but not enough. Because as well as knowing how to use computers, there is an increasingly urgent need to understand more about how things like networks and databases work beneath the hood. As well as the media literacy [...], we also need systems literacy. We need it because more and more areas of our daily lives are computerised. Unless we understand how these systems work we will not be able to criticise or control them.”

Nielsenin visio ylettyy vuoteen 2020. Ehdimmekö ymmärtää siihen mennessä?

Maanantaiaamuna sorvin ääressä on mitä otollisin paikka pohtia ergonomiaan liittyviä kysymyksiä. Viikonloppuna lihakset ovat melkein ennättäneet lepoasentoon, mutta ei ihan – kesäloma hoitanee rentoutuspuolen tehokkaammin. Jottei elämä olisi pelkkää kipua ja kolotusta, on työpisteeni seinälle kiinnitetty sarjakuva, joka jaksaa vielä naurattaa.

Joihinkin epäergonomisiin ratkaisuihin voi yrittää vaikuttaa itsekin: voi opetella käyttämään hiirtä kummallakin kädellä (yritykseksi jäi) ja muistaa säännölliset tauot työssä. Runsaalla vedenjuonnilla on muitakin hyviä vaikutuksia kuin nestetasapainon ylläpitäminen… Oma helmasyntini on tuolin reunalla kököttäminen silloinkin, kun periaatteessa näen näytölle ihan hyvin, vaikka usein onkin niin, että yksityiskohtien tarkastelu pakottaa viemään nenän lähemmäs ruutua, johon se myös helposti jää. Mitä siitä muuta voisikaan seurata kuin jumittavia hartioita.

Hyvällä tuurilla käytettäväksi suunniteltu ratkaisu on samalla myös ergonominen, ja päinvastoin. Harvoin tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi yksi yleisimmistä napinan kohteista, liian pieni fonttikoko, on myös ergonomiaan vaikuttava tekijä. Kärttyinen käyttäjä listaa tämän ja muutamia muitakin ongelmia ergonomia-aiheisen kirjoitussarjan avausjaksossa: Ergonomics, Part 1: The science of not hurting the user. Muutama poiminta:

“All programs should let you choose fonts — it is simply impossible to pick a font which is reasonable for all displays and all eyes. Of particular note is that the lowest common denominator approach, so good in many aspects of computer design, leaves people squinting to see teeny-tiny fonts that would probably look good on a 640 x 480 display.

[...] High-res displays also leave you with graphic size problems. A lot of Web pages carefully designed to be elegant and legible on a 1024 x 768 display, or even 800 x 600, look like ant tracks on a higher-resolution display. This is one of the cases where graphical buttons which just contain a word are particularly odious.

[...] A badly adjusted monitor can really hurt. If you’re suffering serious eyestrain, consider a new monitor.”

Ja sitten kun joku vielä keksisi helposti säädettävän monitorin.

Haun ohella käytettävyydessä eniten ongelmia aiheuttava alue on navigointi – ja voi pojat, siinä sitä työsarkaa riittääkin! Verkossa voi kikkailla ja tuoda julki omaa taiteellista näkemystään monella eri tapaa, mutta navigointi on sellainen asia, jonka kanssa järjen käyttö on enemmän kuin sallittua. Ihan aiheellisesti voi kysyä mitä virkaa on sellaisilla sivuilla, joilla ei voi tai osaa liikkua. Silloin tulee hakukonetta ikävä, vaan mikä on todennäköisyys sille, että huonosti navigoitavilla sivuilla olisi hyvä hakutoiminto?

Hyvä apuväline navigoinnissa on käyttää sivupolkuja. Paino sanalla apuväline, sillä ne harvoin, jos koskaan, voivat toimia onnistuneesti oikean navigointimallin korvikkeena. Vaikka harva käyttäjä tutkimusten mukaan käyttää sivupolkua varsinaiseen liikkumiseen, parhaimmillaan se kuitenkin auttaa käyttäjää paitsi hahmottamaan oman sijaintinsa sivustolla, myös ymmärtämään asiakokonaisuuksia, joihin sivujen sisältö on mahdollisesti ryhmitelty. Pahimmillaan huonosti toteutetut sivupolut(kin) voivat sekoittaa käyttäjää entisestään.

Sivupolkujen hyöty ei kuitenkaan rajoitu pelkkään navigoitavuuteen, vaan ne puolustavat paikkaansa myös hakukoneoptimoinnissa, kertoo Breadcrumb (contextual) Links And Search Engine Optimization -artikkeli. Koska sivupoluissa usein esiintyy haussa käytettyjä avainsanoja, niistä on hyötyä sekä sivuston sisäisissä että ulkoa tehdyissä hauissa.

Vaan ei niitä sivupolkujakaan kannata ripotella sivuille, ellei niille ole tarvetta – tasapaino ennen kaikkea: “Balance the goals of your site visitors with your business goals. If breadcrumb links genuinely help your site visitors and make your search results more relevant, by all means, add breadcrumb links to your site. If they do not help, then don’t use them. [...] You can have the most user-friendly Web site on the planet. However, if people cannot find your site, then usability isn’t going to matter much, is it? My solution is to make end users happy and to follow all of the guidelines set forth by the Web search engines. From my perspective (as a Web developer, search expert, and usability professional), I give a thumbs-up for breadcrumb links.”