Seppänen pohtii täydellisen saavutettavan verkkosivun tekemisen mahdottomuutta, ja kaipailee saavutettavuudelle ylipappia puhumaan asioista selkokielellä: Vehnäjauhoja ja saavutettavuutta. Pohdiskelun taustalla on taannoin Saavutettava.fi:ssä julkaistu artikkeli näkövammaisten internetin käytöstä, joka tuntuu herättäneen yhtä paljon kysymyksiä kuin antoi vastauksiakin. Se on hyvä asia, sillä saavutettavuutta sietääkin pohtia – semminkin kun mitään yhtä ja ainoaa virallista totuutta ei ole.

Absoluuttista saavutettavuutta, sen paremmin kuin käytettävyyttäkään ei ole olemassa, eikä siihen mielestäni ole järkevää pyrkiäkään. Saavutettavien verkkosivujen tekemisen taustalla on aimo annos tekniikkaa, siksi on ymmärrettävää, että tekemiseen kaivattaisiin myös tiettyä matemaattisen tarkkaa ohjeistusta. Siinä missä käytettävyyttä voi suunnitella hyvin pitkälle katsomatta koskaan konepellin alle, ei saavutettavuuden kanssa pääse kuin tiettyyn pisteeseen ilman teknistä ymmärrystä. Saavutettavien ratkaisujen toteutuksen ja testaamisen vaikeuden tietää jokainen, joka on koskaan yrittänyt moista, ja se jos mikä on omiaan lannistamaan tekijät, vaikka halua olisi.

Mikä siis avuksi, kun AAA ei täyty, vaikka kuinka yrittäisi? Ja mitä sitten voi tehdä, jos AAA:n mukaiset sivut eivät takaakaan täyden kympin saavutettavuutta, käytettävyydestä puhumattakaan?

Kyllä hyvästä yrityksestäkin palkitaan ja sitä arvostetaan. Jonkin verran saavutettava on parempi kuin täysin saavuttamattomissa oleva. Ennen kuin alkaa stressata saavutettavuuden yksityiskohdilla (joita riittää!), voi istua alas ja miettiä kenelle sivut on tarkoitettu ja keitä niillä halua ensisijaisesti tavoittaa. Jos haluaa rakastaa koko maailmaa ja kohdistaa sivut kaikille, on edessä hikinen ja kenties mahdoton urakka. Jos tyytyy hiukan vähempään, on silti valovuosia edellä keskivertotasoa. Perusohjeilla ja maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle, ja samalla tulee osoittaneeksi sen, että välittää. Ja minusta se on tärkeämpää kuin A-kirjainten lukumäärä.