Alkavan viikon käytettävyyspläjäyksessä ollaan nk. suurempien asioiden äärellä. The world is ready for usability. Is usability ready for the world? -artikkeli käsittelee käytettävyyttä ei yhtään sen vähempää kuin maailmanlaajuisesti, sillä ihmiset yritysjohtoa myöten ovat kuulemma valmiit ottamaan vastaan uuden, käytettävän maailman. Mahtavaa. Mutta onko käytettävyysguruista vastaamaan haasteeseen?
Guruilun saisi minunkin puolestani lopettaa ja tehdä käytettävyydestä mieluummin osan suurempaa kokonaisuutta. Ihanteellista olisi, jos samalla saataisiin luotua sellaisia yhteisiä käytäntöjä ja menetelmiä, joita kaikki voisivat ja osaisivat noudattaa. “If usability is to scale, our understanding of what usability IS and how to do it has to be consistent enough so that different organizations asked to evaluate the same application, will return roughly the same list of challenges and recommendations.” Käytettävyyden yhteismitallistaminen ei olisi ainakaan huono asia, mutta vaikeaa se voi olla.
Guruksi tituleerattu Nielsen puhuu käytettävyysevankelioimisen puolesta, mutta pysyttelee tällä kertaa organisaatioiden tasolla: Evangelizing Usability: Change Your Strategy at the Halfway Point. Vaikka juttu onkin kovin testauskeskeinen ja pitkälti vanhoja totuuksia kierrättävä, on taustalla oleva ajatus kuitenkin merkittävä: eri organisaatioissa on erilaiset valmiudet käytettävyyden huomioimiseen, eikä kauhalla voi vaatia, jos on lusikalla annettu.
