On asioita, joita en koskaan opi, vaikka kuinka hakkaan päätä seinään. Yksi sokea pisteeni ovat erilaiset konferenssit ja seminaarit, joissa liki poikkeuksetta haukottelen leuat sijoiltaan ja tylsistyn kuoliaaksi. Silti tämä fakta on käytävä toteamassa vähintään kerran vuodessa. Ehkä elättelen salaa toivoa siitä, että jonain päivänä opin suhtautumaan positiivisesti ja lämmöllä identtisiin kalvosulkeisiin ja huonolla englannilla epätoivo äänessään paperista vuorosanoja lukeviin tutkijoihin. Kun hyvällä asiallahan ne ovat.

Tällä kertaa arvelin, että Mediakeskus Lumeen 5-vuotisjuhlissa meininki olisi vähän toisenlainen – onhan kyseessä sentään “koulutuksen, tutkimuksen, kulttuurin ja yritystuotantojen keskus”, jonka juhlaviikkoa “vauhdittavat kansainväliset avainpuhujat, nopeatahtiset revolveripaneelit ja uusimmat vimpaimet.” Kittiä kanssa! Liekö iltajuhlinta ja verkostoituminen vienyt esiintyjistä mehut, sillä ainakin tämänpäiväisestä markkinointi- ja viestintäpäivästä oli vauhti kaukana. Onhan se jotenkin julmaa pistää supisuomalainen tankkaamaan englanniksi pääosin supisuomalaiselle yleisölle, joka jännittää enemmän esiintyjän puolesta kuin kykenee kuuntelemaan itse asiaa. Siinä menee hyväkin asia harakoille.

Vimpaimia ei siis näkynyt, mutta kalvoja, taulukoita ja pylväsdiagrammeja sitten senkin edestä. Lyhytjännitteisenä ihmisenä uuvahdin ennen iltapäivän Rex User -paneelikeskustelua, jossa toivottavasti tunnelma oli toisenlainen ja käyttäjä ansaitusti kuningas.