Eloa kuvissa

Mukavaa, kun ystävät syöttävät aiheita bloggaamiseen. Tässä yksi. Joku UCLA:n leffaopettaja oli kehottanut opiskelijoita listaamaan nopeasti ja sen ihmeempiä ajattelematta 5 suosikkileffaa ja sen jälkeen kertomaan jokaisesta pääpointin. Professorin mukaan on hyvin todennäköistä, että jokainen elokuva kertoo pohjimmiltaan samaa tarinaa, joka on sama kuin sinun tarinasi. Leffakouluhömppää?

Minulla on aina ollut suuria vaikeuksia listata suosikkielokuvia edes kahta kappaletta: kirjat ja biisit ovat vetäneet pidemmän korren. Toisekseen elokuviakin on ainakin kahta lajityyppiä: niitä, joita katsotaan aina vain uudestaan laadusta välittämättä (feel good movies), ja niitä, jotka ovat nk. arvostettuja. Useimmat jälkimmäiseen kategoriaan laskettavat elokuvat olen nähnyt tasan kerran, todennut hyviksi ja nauttinut, mutta en välttämättä aio katsoa niitä enää koskaan uudestaan. Fiilistelyleffan sen sijaan voi katsoa vaikka sata kertaa ja tiskata siinä samalla, ja aina siitä tulee yhtä lailla kotoisa ja rento olo.

Jos siis nyt pitäisi luetella nopeasti viisi elokuvaa edellämainituista kategorioista välittämättä, lista näyttäisi varmaan tältä: Matrix, Noidat, Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Magnolia ja Dirty Dancing. Leffojen juonia en jaksa tähän tiivistää, mutta jos joku kyökkipsykologi haluaa näiden perusteella kertoa mikä minun elämäntarinani on, niin olen kuulolla!

Kulttuuria

Silloin joskus kun mietin mitä haluaisin tehdä isona ja mitä opiskella, oli yhtenä vaihtoehtona ruotsin, psykan, teologian ja ties minkä ohella myös kulttuurintutkimus. Jostain syystä ajauduin sosiologiksi, mutta kyllä sinne opintoviikkomäärään silti vähän sitä kulttuurintutkimustakin mahtui.

Ja hyvä että mahtui, sillä tässä parin viime vuoden aikana ne tiedot ja taidot ovat tulleet tarpeeseen (kuka olisi uskonut?). Käytettävyyden ja käyttäjäkokemuksen suhteen kulttuureilla on merkitystä paljonkin. Culture Matters -haastattelussa Intelin antropologi kertoo mainioiden esimerkkien kera siitä, kuinka kulttuuriset erot vaikuttavat tuotteiden suunnitteluun: “Indeed, thinking about cultural practices shaping technology usage means thinking about things like interfaces and interactions. After all even something as straightforward as the ‘desktop’ actually implies a whole way of making sense of the world that is quite Western – desktop, recycling trash can, inbox, folders, mail are all concepts that come out of a particular notion of work, and organizational infrastructure that might not be as transparent as we imagine. Similarly, ideas about privacy and security, things we tend to imagine as universal concerns, may in fact be slightly more unstable cultural constructs that play out differently in different cultural contexts.”

Kotimaassa entinen graduohjaajani Matti Kamppinen kirjoittaa samasta aihealueesta uusimman Tieteessä tapahtuu -lehden Tulkinta uskontoetnografiassa (pdf) -artikkelissa. Ei kannata säikähtää tuota uskontoetnografia-termiä, sitä oikeastaan vain sivutaan – jutun tarkoituksena on selventää kulttuurintutkimukseenkin liittyvän etnografian menetelmiä ja tulkinnan työkaluja. Hiukan teoreettista tekstiä, mutta kannattaa lukaista.

Kampaajalla opittua

Virkanainen, näin Veeraa lainatakseni, virkistäytyi illan humujen jälkeen kampaajan tuolissa (turha siis katsella eilisen kuvia, enää minua ei niistä tunnista!). Totesin jälleen kerran minkälainen luojan lykky on hyvä kampaaja, joka tietää karvalakin pyörteet ja kiukuttelut just eikä melkein, ja osaa vielä hihitellä krapulaisen huonoja juttuja siinä samalla – saksien lipsumatta.

Ja tätä kertakaikkisen mahtavaa aasinsiltaa pitkin voi löntystellä pohdiskelemaan asiakassuhdetta lähemminkin. Onhan se ihan eri asia tilata ja saada mitä haluaa, jos on kokemusta pitkältä aikaväliltä ja viestintä toimii; uusien kampaajien sisäänajo saattaa pahimmillaan jäädä siihen yhteen kertaan. Lessons from the Hair Stylist -artikkelissa annetaan vinkkejä pöydän kummallekin puolelle kommunikoinnin parantamiseksi: “Leaving assumptions at the door, opening up communication and having a transparent process goes a long way in fostering an effective working relationship and a good, finished product. [...] It is valuable for both clients and designers to put themselves in the shoes of the other.” Pitää osata kysyä oikeita kysymyksiä ja antaa oikeita vastauksia. Synergiaa!

Joulujuhlista jaloin

Havahduttuani vesiselvänä vietetyn pikkujouluillan jälkeen kanuunanmakuiseen aamuun en voi muuta kuin todeta, että isännän kanssa tehtiin jo diili siitä, että ensi kerralla hommataan isompi paikka, jossa tuuletus toimii ja ihmiset mahtuvat hengittämään. :-) Olipa hienoa tavata kanssabloggaajia naamasta naamaan, ja olipa meitä monta! Järjestetäänkös vielä ennen joulua toisetkin kinkerit?

Kuvia on jo tarjolla, ja epäilemättä päivän mittaan niitä tippuu lisää. Listailen niitä sitä mukaa.

Omaa luokkaansa

Koska kaikenlainen lokerointi ja kategorisointi on niin kivaa ja käy meikäläiseltä kuin luonnostaan, tervehdin tuttavallisesti myös väitettä siitä, että tietotyöläiset painivat omassa kastissaan. Muodostumassa on uudenlainen sosiaalinen jako; muihin verrattuna eroja on mm. palkkauksessa, työn autonomiassa, työn vaativuudessa ja henkisessä kuormittavuudessa sekä auktoriteettiasemien hallinnassa. Näihin asioihin paneudutaan tarkemmin Suomen Akatemian Sosiaalinen pääoma, verkostot ja organisatorinen muutos -tutkimushankkeessa, jota kiikaroin lähemmin heti kun aikaa löytyy…