Lempiväri ja muita ihmeitä

Kun ulkoilma on harmaampi kuin ladonseinä, voi yrittää piristää mieltä miettimällä omaa lempiväriä. Ja kun taas muistaa mikä se olikaan, voi osallistua äänestykseen. Äänestyksen taustalla on halu tutkailla kuinka disainerien värimieltymykset poikkeavat tavallisesta tossunkuluttajasta – vai poikkeavatko ollenkaan: “Designers like to get people to worship our superior aesthetic sensibilities; which is easy given the revolting taste in color, shape, font, layout and imagery that the average person possesses. However, there’s never really been any quantifiable research done into this area that has allowed designers to scientifically prove their God-like abilities. Until now.”

Tämän äänestyksen perusteella pitäisi myös selvitä sellainen pikkujuttu kuin mikä on maailman paras väri. Ohhoh.

[Lähde: Digital Web Magazine]

Työpaikan sonni, porsas sekä apina

Kas tästä lähtee käyntiin tämäkin työviikko:

I'm great. Like gold.
Which Office Moron Are You?
Rum and Monkey: jamming your photocopier one tray at a time.

Congratulations, fool! You’re the incompetent egotist.

Every office has one. You stride in on your first day with no useful skills, an inane smile on your face, and plans for a variety of team-building exercises, meetings, extra-curricular activities and staff days out, all designed to win you favour with the boss.

The problem is, everyone else hates you. You’re loud, you’re arrogant, you’re dumber than management, and you insist on wearing really loud shirts to make yourself seem interesting. Even the IT manager is more socially aware – and the depressing thing is, you’ll probably run the company in ten years.

If you don’t get a pickaxe through your head first.

Ei se koko, vaan se tekniikka

Pienille yliopistoille voi olla huomattava kilpailuetu, jos se osaa hyödyntää opetusteknologiaa, todetaan Log on, Learn, Earn Credits -artikkelissa. Princetonin mahtiyliopiston kyljessä olevan Orange County Collegen johtaja kertoo mm. kursseille rekisteröitymisen ja aikataulujen suunnittelun käyvän sutjakkaasti kannettavilla koneilla. Myös verkko-opetukseen on panostettu etenkin opiskelijoiden matematiikkafobian helpottamiseksi:

“We think we can advance the state of what we’re doing there by doing a quick online pretest to see whether they can benefit from a waiver and go right in and get to the work directly or whether they need to go through some developmental math instruction first.

And if they do, perhaps we can deliver that best by utilizing the advantages of an Internet-based online instruction program that is more responsive to their individual needs and can detail it to the learning style and the speed with which they want to learn better than they would by doing it in a traditional classroom setting. So we’re engaged right now in designing how all of those things will work to produce two outcomes — learn better and learn at a lower institutional cost.

Ja niin edelleen, ja niin edelleen, hyviä esimerkkejä on loputtomiin. Suomessa tiedän ainakin oman opinahjoni käyttävän verkko-oppimisen mahdollisuuksia mainiosti hyväkseen. Lisäksi Joensuussa alkaa huomenna opetusteknologiaa käsittelevä ICALT 2004 -konferenssi, jossa tänä vuonna keskitytään oppimisen konteksteihin, etenkin kulttuuriseen kontekstiin.

Helpompaa tekniikkaa

Juuri tuskailtuani kannettavien käytön hankaluutta, saan taustatukea Telia-Soneran pomolta parin lauseen verran ESS:n jatkaessa haastattelusarjaansa. Kim Ignatius toteaa, että nykyaikaiset matkapuhelimet ja kannettavat tietokoneet ovat tulleet liian vaikeiksi käyttää, mikä maksaa koko ajan rahaa myös teleyhtiöille. Ihan kaikkia Ignatiuksen lausuntoja en tosin allekirjoita: “Katsokaa, miten helppoa on ottaa käyttöön televisio. Johto seinään ja katsomaan. Samaan pitäisi päästä puhelimissa. Olisi yksinkertaiset menyyt, joista liikkeestä valittaisiin kullekin asiakkaalle sopiva.”

Että television käyttöönottoko helppoa? Tuskin! Vaikka kuinka olisi automaattinen kanavahaku, niin aina sitä joutuu manuaalisesti säätämään, varsinkin jos haluaa vielä virittää videot, digiboksin ja ties minkä dvd-soittimen toimimaan. Sen sijaan Ignatiuksen “yksinkertaisten menyiden” visiosta voisi olla kiintoisaa kuulla lisääkin.

Pullantuoksua povitaskussa

Entisen kotikaupungin pää-äänenkannattaja tietää kertoa tänään, että kohta pullan tuoksun voi muuttaa digitaaliseen muotoon ja lähettää matkapuhelimella. Liikkuva kuva ja ääni alkavat siis olla jo passé, kun mobiilipuolella siirrytään tunteiden ja tuoksujen pariin. Näen jo sieluni silmillä mainokset: “Osta joulu puhelimeesi!” Ajatelkaas puhelinta, joka tuoksuu piparkakuilta, jonka soittoäänenä heläjää Joulupuu on rakennettu, taustakuvassa Petteri Punakuono, sisältönä suora lähetys Korvatunturilta, kun pukki starttaa lahjakuormineen kohti etelää… Tuskin maltan odottaa!
[Lähde: tietoyhteiskunta.fi]

Ai miksikö hourin joulusta? Ensimmäinen joulumainos putkahti postiluukusta tänään. Joulu on jo ovella, m.o.t.