Ei ilmaisia lounaita

Poissa ovat ne ajat kun puhelimella vain soiteltiin: Wiredin uutisen mukaan ne korvaavat kohta myös luottokortin. Maksamisen lisäksi kännykälle löytyy muutakin työsarkaa: “[...] devices could also work as mobile transit passes for users who would swipe their phones to get access to public transportation, and as secure building-access keys and electronic business cards. The technology could also let users swap digital music, photos or other files between devices.”

Hetkinen. Miksi tämä kaikki kuulostaa jo entuudestaan tutulta?

Eri kastia

Pois te yksineläjät perheellisten hypermarket-shoppailuelämyksiä häiritsemästä, on todettu naapurimaassa, kun sinkkujen oma lähikauppa aloitti Tukholmassa. Ei no, konsepti kuulostaa kyllä hyvältä kenties muidenkin kuin sinkkujen korvissa: “Meillä ei ole isoja pakkauksia, kilon kurkkupurkkeja, kilon jauhelihapaketteja, puolentoista kilon juustoja. [...] Vaippoja ja vauvanruokaa on vähemmän kuin tavallisessa liikkeessä. Tilalla on useita lajeja pieniä pakkauskokoja, kilon jauhopaketteja ja pesuaineita. Sinkun näkökulmasta valikoima on siis suurempi.” Kaikkein hupaisin yksityiskohta on kuitenkin se, että sinkkukaupassa on kassalle remontoitu erillinen pikareitti. Mitä sitä suotta vauhdikasta sinkkuelämää ruokaostoksilla tuhlaamaan.

Niin, tänäänhän sitä saa taas myös ruudun täydeltä, kun Sinkkuelämän viimeisen tuotantokauden jaksot alkavat. Jihuu!

Parempi kuin

Aina aika ajoin pyydetään vertaamaan kahden tai useamman eri tuotteen käytettävyyttä – lopputuloksen pitäisi tietenkin vastata kysymykseen siitä, mikä niistä on paras. Mutta homma ei olekaan niin yksinkertainen, että asiantuntija arvioi kaikki tuotteet ja saa vedettyä arvioista riittävästi mitattavia tuloksia yksiselitteisen vastauksen saamiseen. Käytettävyyden arviointi kun harvemmin on mitään määrällistä, vaan enemmänkin laadullista, jolloin tulosten vertailukin on vastaavasti hankalampaa. Designing comparative Evaluations -artikkelissa käsitellään samaa teemaa ja annetaan muutama vinkki siitä, miten vertailuun voi parhaiten valmistautua. Ihan helpolta ei vaikuta sittenkään.

Hieman erilainen käyttäjätesti

Käyttäjätestin avulla on todistettu, että tie miehen, tai tässä tapauksessa insinöörin sydämeen käy vatsan kautta. “Tutkimuksessa” haluttiin testata lisääkö ruuan tarjoaminen kollegiaalista vuorovaikutusta, ja jos niin miten, ja minkälainen murkina tarjoaa parhaat tulokset. Tulosten mukaan työhuoneessa olevia hedelmiä vieroksuttiin, ja donitsit ja energiapatukatkin johtivat vain “ohitusseurusteluun” (drive-by socializing), jossa herkut napattiin parempiin suihin ja jatkettiin matkaa. Sen sijaan pizza ja kokis loivat tutkijan työhuoneeseen suorastaan salakapakan henkeä pomojen valituksesta huolimatta. Jatkotutkimukselle on jo haettu rahoitusta.

Koko raportti: Don’t Feed the Subject Matter Experts.

Webin ideologiat

Nielsen kierrättää omia ajatuksiaan viikon kolumnissaan jaotellessaan www-suunnittelun ideologiat kolmeen kastiin: mestarillisuuteen, mysteereihin ja kurjuuteen: “Behind a website’s superficial appearance lies its fundamental understanding of user behavior in an interactive service. Choices such as whether the ‘buy’ button is red or orange or whether the navigation menu runs across the top or down the left side are much debated, but make at most a few percent difference in usability. In contrast, the design ideology can make or break a site.”

Vaikka mysteerisen monimutkaiset toiminnot voivatkin olla joskus jännittäviä ja tarjota käyttäjälle uusia elämyksiä, niin tietenkin potin korjaa mestarillisuuden ideologia. Sen mukaan käyttöliittymä on käyttäjälle huomaamaton ja edesauttaa tehtävän mahdollisimman vaivatonta suorittamista. Päämäärätön surffailu ja fiilistely kun eivät ole kuulemma enää muodissa.