Telinevoikkaa trikoissa

Mikäpä sadepäivää paremmin piristäisi kuin leffa, ja mielellään vielä isolla rahalla tehty action-pläjäys, jonka katsoja saa hyvällä omallatunnolla jättää aivot narikkaan. Eikun katsastamaan Spider-Man 2:sta.

Mutta voi itku ja hammastenkirirstys. Niin kuin hajuvesi lihapullaan sopii toimintaelokuvaan syvällinen pohdiskelu. Eihän siitä muuta seuraa kuin ylimääräisiä minuutteja, haukotuksia ja kellonvilkuilua. Taannoiseen Nytin ylistykseen en voi yhtyä kuin yhdessä kohdassa: “Komeampia toimintakohtauksia saa viime vuosien ac­tion-elokuvista hakea. [...] Kameraa ei pidättele mikään. Se syöksyy, kiitää, keikkuu, putoaa ja kaahaa New Yorkin betonikanjoneissa pökerryttävällä tavalla.”

Komealta siis näytti, mutta jätetään ne filosofoinnit pois siitä kolmososasta, jookos. Charlien enkeleiden kakkososakin pyöritti paremmin.

Ja tätä aasinsiltaa pitkin asiaankuuluvaan testiin:

Which Action Star Are You?
Find out @ She’s Crafty

Saavutettavuusrintamalta jotain uutta

IBM tuntuu kunnostautuneen viime aikoina kiitettävästi saavutettavuuskysymyksissä. Firmassa on mm. kehitetty palvelu nimeltä Web Adaptation Technology (WAT), joka antaa vammautuneille käyttäjille mahdollisuuden helposti muokata www-sivuista saavutettavampia. Sen lisäksi kehittäjien aDesigner-työkalua käyttämällä www-sivuista voidaan tehdä hyödyllisempiä heikkonäköisille. Heikkonäköisten ryhmä onkin jatkuvassa kasvussa, kun yhä useampi jatkaa töiden tekemistä ohi eläkeiän – eivätkä ne normaalinäköisetkään välttämättä halua siristellä silmiään kärpäsenkakkafontin ja kauheiden kontrastien kanssa.

IBM:n leivissä paiskii töitä nykyisin myös Mark Pilgrim, lapsenkasvoinen mies Dive Into Accessibility -verkkokirjan takaa. Markin blogista huomasin, että Microsoft Officelle on olemassa Accessible Web Publishing Wizard -työkalu, jonka avulla esim. power point -kalvoista saa tehtyä verkkoon sopivia, saavutettavia html-versioita. Täytyypä kokeilla.

Lumihiutaleita tiedon valtateillä

Taannoin referoin käyttäjäkokemuksen hunajakennoa, jossa määritellään käyttäjäkokemuksen keskeisimmät elementit. Hunajakenno on sittemmin vauhdittanut keskustelua siellä ja täällä, ja nyt viimeisimpänä sille on kehitetty sukulaissielu, nimittäin informaation lumihiutale. Lumihiutale on yksinkertainen malli siitä, kuinka tietoa käsitellään ja käytetään: “[It] represents the facets of the user’s experience when acting on information. This is a user or activity-centric view, and as such the user is at the heart of the diagram.”

[Lähde: elearnspace]

Veri kiertoon

Takavuosina harkitsin muutamaankin otteeseen alanvaihtoa, kun papereiden pyörittely ja iänikuinen suunnittelu minkään konkreettisen koskaan valmistumatta otti välillä kupoliin. Ykkösvaihtoehto hairahtuneelle sosiologille olisi ollut fysioterapeutti. Hämmästyttävää? No, ei niinkään, sillä menneisyydessä olen kunnostautunut varsin hyvänä hierojana, kuulemma. Pari kurssiakin on käyty. Hartioita tuli murjottua siinä missä lätkänpelaajien kipeitä pohkeitakin, ja yleisö oli poikkeuksetta kiitollista – tai sitten eivät vain uskaltaneet valittaa. :-)

Hierominen tuli taas mieleeni selaillessani aamun Nyt-liitettä, jossa esiteltiin varsin mielenkiintoinen Head Ecstasy -apuväline päänahan hieronnalle. Vt. luomuhierojana en apuvälineistä tiedä tuon taivaallista, mutta tämä kakkuvispilän näköinen kapine saattaa olla hyvinkin toimiva. Eikä ole edes hinnalla pilattu. Tohtisikohan moista kokeilla..?

Valkoista tyhjyyttä

Sateen ropistessa ikkunalautaan on ollut mukavasti aikaa tuijottaa haukotellen ruutua ja lueskella lomalla varastoon kertyneitä tekstejä. Kirjapinosta vierottautuminen alkoi valitettavasti samalla sekunnilla kun sain vanhan rukkini käynnistettyä, mutta kiitos verkkoyhteydettömien lomien olen yhä kutakuinkin ajan tasalla uudenvuodenlupaukseni kanssa.

Kaikkihan tietävät ettei ruudulta lukeminen ole herkkua ollenkaan, siitä on tehty tutkimuksiakin pilvin pimein. Wichitan yliopiston alati ahkerassa Software Usability Research Laboratoryssa on tultu siihen tulokseen, että tekstiä ympäröivillä marginaaleilla on merkitystä sekä lukunopeuden että ymmärtämisen suhteen. Yllättävää oli se, että marginaalit hidastavat lukemista, vaikka kaikenkaikkiaan niiden käyttö onkin suositeltavaa. Tutkimuksen kohteena oli “perinteinen” yhden palstan malli – mitenkähän valkoisen tilan käyttö vaikuttaa silloin, kun palstoja on useampia, kuten esimerkiksi monissa blogeissa?