Viime syksynä pistettiin laajasti merkille PloS, ilmaiseksi verkossa ilmestyvä biologian tiedelehti, joka aiheutti närää mm. julkistamalla tutkimustuloksia ilmaiseksi kaikille alalla, jolla perinteisesti kiskotaan melkoiset summat tilausmaksuista. Nyt reilut puoli vuotta myöhemmin NY Times nostaa PloSin taas otsikoihin (r), sillä monet muutkin lehdet ovat joutuneet taipumaan samaan malliin. Ja miksipä ei? Pääosin julkisilla varoilla rahoitetun tutkimuksen tulostenkin luulisi olevan julkista ja kaikkien saatavilla. Pitkällä tähtäimellä hyödyt lienevät kuitenkin kuviteltuja tappioita suuremmat: “More than money and success is at stake. Free and widespread distribution of new research has the potential to redefine the way scientific and intellectual developments are recorded, circulated and preserved for years to come.”
Monthly Archives: kesäkuu 2004
Kontrollifriikin painajainen
Uuden kapineen onnellisena omistajana sen ominaisuuksiin haluaa tietenkin perehtyä mahdollisimman syvällisesti. Vielä se ei ole tuottanut pettymyksiä, mutta jotain suunnittelun kukkasia olen minäkin onnistunut löytämään. Useimmat niistä menevät arvatenkin sen piikkiin, ettei suunnittelija ole sittenkään osannut arvata kuinka ja missä kolmikymppinen täti juuri tätä kapulaa käyttää. Samasta aiheesta puhutaan artikkelissa Roller Coasters vs. Driver’s Seats: Design and the Concept of Situational Control.
Tiedättehän sanonnan, jonka mukaan tilaisuus tekee varkaan – tätä periaatetta noudattamalla sosiaalipsykologit voivat suunnitella erilaisia tilanteita päämääränä saada aikaan haluttuja reaktioita ja tietynlaista käyttäytymistä. Tuotteiden ja vaikkapa verkkopalveluiden ollessa kyseessä suunnittelijan mahdollisuudet ovat kuitenkin huomattavasti rajallisemmat: “You can describe any type of design situation in terms of the amount of control you have over their user experience. Think of the design of a train journey. You control the passenger’s temperature, physical comfort, food, and noise levels. Now think of the design of an MP3 player. You (through your design) control only this small device in the user’s hands. The rest is unknown. The user might be in a train, or walking through New York Streets or sitting in a class. The amount of situational control that the designer has is low.”
Tilannekontrollin puuttumiseen voidaan yrittää vaikuttaa kiinnittämällä käyttäjän huomio haluttuun kohteeseen: huonoina esimerkkeinä tästä vaikkapa popupit ja animoidut bannerit; parempi tapa vaatii jo pätevää sisällöntuottajaa. Käyttäjän mentaallisten mallien rooli korostuu, kun kontrolli on muuten vähäistä: “In contexts of low situational control, and low attentional focus, there is less time for the user to grasp the designer’s vision, unless it maps onto their existing mental models. [...] One of the reasons that Google works so well is that it is designed for a very low situational control context. There is no integrated Google experience. You use it when you need to, experiencing it in bits and pieces.”
Loppujen lopuksi käyttäjän kontrollointi perustuu pitkälti akateemisiin arvauksiin: kuvitellaan tilanteet ja ympäristöt, joissa käyttäjä kenties tuotetta käyttää ja mietitään sopivat keinot käyttäjän huomion saavuttamiseksi. Ja sitten vain toivotaan parasta – ja muistetaan se, että seuraava versio voi aina olla parempi.
Rakkauskirje blogeille
Blogeissa (ja bloggaajissa) on vapaus, veljeys, tasa-arvo; uusi demokratia, toivo ja vallankumous! Näin ainakin väitetään palkitussa kirjoituksessa: “In lieu of charisma, bloggers possess a magnetism that would repel in any other medium. Bloggers are like the smart and difficult students who interrupted every lesson with sarcastic commentary and passed their exams with audacity and contempt for their schools, their subjects, their teachers and the exams themselves. They do not write for audiences or according to deadline. They comment because they have something to say.” Tunnistatteko itsenne?
Suomessa ollaan vähän maltillisemmalla linjalla. Bongasin ex-työpaikkani koulutustarjonnasta Verkkokesäpäivät Vesijärven rannalla – Ihmiset verkossa – tietoverkon yhteisöt -tapahtuman, joka on “on suunnattu erityisesti henkilöille, jotka tutkivat, suunnittelevat ja toteuttavat verkkoyhteisöllistä toimintaa tai jotka kuuluvat verkkoyhteisöihin”. Tuostahan voisi melkein kuvitella, että seminaarissa edes sivuttaisiin blogeja, vaan mitenkähän lie? Joku paikalle aikova raportoikoon. Viime vuonna verkkokesäpäivillä oli muuten varsin rattoisaa, vaikka ne ovatkin Lahdessa. :-)
Sateisena päivänä
Viikon alkajaisiksi bussin takapenkille oli uuvahtanut teinix-merkkinen otus, joka luukutti ennen kuutta aamulla kasettimankasta Leevi & The Leavingsia. Huomasin ennen pitkää pohtivani musisoinnin mukana itkisinkö onnesta, ja bussista pois jäädessä nauratti jo. Vaikka on maanantai ja sataa. Ja työpäiviä jäljellä viisi. 5!
Teltta hukassa?
Pysytäänpä vielä festivaaliaiheessa. Ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta voi pienessä päihteessä joskus olla hankalaa paikallistaa oma asumus festareiden leirintäalueilla. Mutta ei hätää: brittiläinen mobiilioperaattori Orange on kehittänyt tekstiviestipalvelun, joka avulla oma teltta valaistuu niin, että omistaja pystyy paikallistamaan sen. Text Me Home Tent on ollut koekäytössä Glastonburyssä ja ilmeisesti osoittautunut varsin hyödylliseksi. Tulevaisuudessa palvelua on tarkoitus kehittää vielä edelleen: “The gadget could, in the future, be personalised further to display different coloured lights, or to play the mobile user’s favourite ring tone.” Näen jo sieluni silmillä piipittävät ja sateenkaaren väreissä leiskuvat leirintäalueet. Miettikääpä sitä!