Kuoleva kirjoitustaito?

Onko kirjoittaminen uhanalainen taiteenlaji? Jäin miettimään tätä saatuani käsin kirjoitetun viestin ihmiseltä, jonka tekstiä olin aikaisemmin lukenut vain ruudulta. Enää ei pystykään tunnistamaan ja oppimaan ihmisten käsialoja niin kuin ennen, koska juuri kukaan ei enää ota kynää käteen ja kirjoita. Ja se on sääli.

Paljon on puhuttu siitä, miten tekstiviestin ja sähköpostien kirjoittaminen vaikuttaa kielen osaamiseen ja kieliopin hallintaan, mutta peukaloiden käytön yleistymisellä on vaikutuksensa myös konkreettiseen, fyysiseen kirjoittamistapahtumaan: “Cursive writing may be a thing of the past; bad handwriting is increasingly common as less writing occurs with writing instruments.” Ja hei, kuinka käy grafologien?

Bloggaaminenkin vaikuttaa kirjoitustaitoon, mutta ei ehkä sentään käsialaan. Joskus kyllä näkee niitäkin, joille blogi on tekstiviestien jatke ja sinällään aika lailla tuskallista luettavaa. Parhaimmillaan bloggaaminen parantaa ainakin nopeaa uuden tiedon omaksumista ja referoimiskykyä, mutta myös tekstin tuottamisen taitoa sinänsä. Mitenkähän lie kielioppisääntöjen oppimisen laita?

Isosisko selvitti, kuinka blogataan oikein. Jos kiinnostaa. :-)

Varaslähtö vappuun

Eriasteiset ruoka- ym. rajoitukset puhuttavat aika ajoin blogosfäärissäkin (Veera ja Nea, kärsimys yhdistää). Tänään töissä kävin aiheen tiimoilta kerrassaan klassikon aineksia sisältäneen keskustelun:

Kollega: Niin, meillä kun on huomenna ne vappubileet ja sä et juo, niin käykö sulle Pommac tai vissy?
Minä: Niin, ei nuo limsat oikein putoa…
Kollega: Okei, vissyä sitten. Se on sitten ihan sitä tavallista.

Jo aikaisemmin oli tullut ilmi, että kaikki muu tarjolla oleva on nk. kiellettyjen herkkujen listalla. Mutta tämähän sopii muutenkin spartalaiseen vapunviettotyyliini: maha vissyä täyteen ja kotiin katsomaan kun Suomi ottaa Ruotsilta turpaan. Jes!

Vilukissan taivas

Vielä tämän vuoden aikana maapallon toisella puolella Australian Wool Innovation tuo markkinoille kuumat sukat. Kylmänarkoihin kohtiin neulotaan lämpöä johtavia polymeereja, joita voidaan lämmittää ulkoisesta lähteestä: “What that means is that we can knit a sock in a conventional way without wires, but have it so it can be warmed from an external power source, such as a small battery. [...] The technology at present will give the wearer three hours of warmth. It can be operated with a switch so, and once the socks warm up can be turned off and so prolong the benefits for the wearer.” Tahtoo!

[Lähde: UXblog]

Käytettävyyskukkasia

Listening to Users -artikkelisarjan toisessa osassa paneudutaan käyttäjien emotionaaliseen siteeseen kännyköidensä kanssa. Kännyköiden kohdalla pätee sama totuus kuin monen muunkin asian kanssa – ihmiset ovat haluttomia luopumaan vanhoista tottumuksistaan: “Not everyone is going to be wowed by technical innovation, more likely by real improvements in their day-to-day mobile experience. [...] From the mobile industry perspective, the emotional attachment can come at a price – users are very particular as to how their mobile device is used by others.”

Niinhän se on, minullakin pitäisi viran puolesta olla käytössä mm. erilaisia puhelimia, mutta mukavuudenhaluisena en luovu vanhasta romustani, johon mulla on tunneside. Ajatus puhelimen vaihtamisesta joidenkin viikkojen/kuukausien välein ei innosta, koska historiaa jää kuitenkin puhelinten muistiin, eivätkä ne ole omia.

Toisenlaisen käyttäjän näkökulman tuo esiin Käyttäjän Ystävät uudessa Käytettävyyskukkasia esittelevässä kirjoitussarjassa, jossa ensimmäisenä on käsittelyssä Parasta ennen -merkintä, jonka sijainti on useimmiten arvailujen varassa. “Katsooko kukaan hunajapurkkien Parasta ennen -leimoja?”, kyselee kirjoittaja. Kyllä katsoo, ja katsoo monen muunkin purkin, mutta leimauksia enemmän ärtymystä aiheuttavat purkkien moninaiset avausmekanismit… Nimimerkillä Ensitreffeillä kermatetran sisällön silmälaseilleen saanut.

Ja sitten tärkeämpien asioiden pariin.

Päivän lehti ilmaiseksi

Tänään kaikilla on erinomainen mahdollisuus päästä tutustumaan valtakunnan päälehden verkkoversioon aivan ilmaiseksi: “Varkauden painon tuotantovaikeuksien vuoksi osa Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen talouksista saa tämän päivän (25.4.) Helsingin Sanomat myöhässä. Osa jakelusta kyetään toimittamaan vasta maanantaina. Myös Sanomalassa oli tuotantovaikeuksia sunnuntain vastaisena yönä. Tilanteesta johtuen Helsingin Sanomien koko Aamun lehti on luettavissa Verkkoliitteessä tänään ilmaiseksi.” Kuinkahan suosittua maksullisen verkkolehden lukeminen on ollut?

Totta, lehti tuli aamulla myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Mielenkiintoisempaa olikin päästä katselemaan kuinka verkkoversio toimii. Aika kankeaa on, mutta ehkä joskus jossain Hesarin ulottumattomissa voisi olla ihan mukavaakin päästä lukaisemaan päivän uutiset edes jostain. Tänään vielä on mukana päivän kohu-uutinen, kun Risto E. J. Penttilä antaa Tarja Halosen kuulla kunniansa. No huh.