Matkalla

Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Vetkuttelua

Perusluonteeltani olen nopea ja aikaansaava, mutta sitten on joitakin asioita, joita en saa tehdyksi en sitten millään.

Ne ovat niitä, jotka ovat jotenkin hankalia.

Niin kuin laskujen maksaminen. Laskut eivät koskaan ole silti myöhässä, mutta koska vihaan verkkopankkitunnusten kanssa säätämistä yli kaiken, maksan laskut vasta viime tingassa itseäni pakottamalla ja lahjomalla. Tämä toistuu joka kuukausi, yleensä kahdesti kuussa. Miksi en ole ryhtynyt maksupalvelun asiakkaaksi? Siksi, että haluan säilyä edes vähän kartalla siitä, mihin roponi menevät.

Verokorttiin liittyvät kuviot ovat samaa lajia. En ole verotusmestari, ja jo veroehdotuksen tarkistaminen saa aikaan yökkäysrefleksin. Yhtään sen helpompaa ei ole esimerkiksi uuden verokortin tilaaminen, joka tuli työpaikan vaihtamisen myötä taas ajankohtaiseksi, vaikka veroviranomaiset ovatkin tehneet siitä kohtuullisen helppoa ja verkossa kätevästi hoidettavaa. Sitten kun vielä itse asia olisi helppo! Mutta se ei ole. Ja taas kerran joudun kaivamaan esille vanhat tuttuni, ne verkkopankkitunnukset. Joita vihaan.

Verkkopankkiin ei liity mitenkään puhelimen vaihtaminen uuteen, mutta sekin operaatio pääsee helposti kärkisijoille välteltävien asioiden listallani. Uuden tietokoneen käyttöönotto on lastenleikkiä verrattuna siihen, miten harmaita hiuksia saa aikaan uusi puhelin. Olen vuosien varrella oppinut nokialaisten kommervenkit, mutta mitä tehdä sitten, kun puhelimen merkki vaihtuu kokonaan uuteen, entuudestaan tuntemattomaan? Vaikka työkseni puljaan monenlaisten käyttöliittyminen ja härpättimien kanssa, ei tämä homma helpotu näemmä ikinä. Olen toistaiseksi onnistunut jo mm. saamaan SIM-korttini lukkoon ja repinyt kynteni taistellessani puhelinten takakansien kanssa – niiden avausmekanismit kun eivät tunnu viimeisen viidentoista vuoden aikana juurikaan helpottuneen. Seuraavaksi pitäisi siirtää itse tiedot – askare, jota vältellessä kämppä on jo moneen kertaan siivottu ja paperit järjestetty.

Palveluiden tarjoajat, voisikohan asioille tehdä jotakin?

4 Comments

  1. Et ole ainoa. Minäkin vihaan laskujen maksamista, mutta toisin kuin sinä, minä maksan ne aika usein vasta eräpäivän jälkeen, kun ne tahtovat unohtuvat.

    Vaikka verkkopankkitunnusten esille kaivaminen ei varsinaisesti ole työlästä, tahtoo siitä tulla henkisesti suuri kynnys. Monesti käytän luottokorttia vain sen takia, ettei minun tarvitse ottaa tunnusliuskaa esille. Tosin nykyään suomalaiset verkkokaupat vaativat verkkopankkitunnistuksen luottokortillakin maksettaessa.

    Ympyrä on sulkeutunut.

  2. Mä maksan laskut heti palkkapäivänä. Syy 1) silloin mulla on ainakin rahaa; syy 2) näen paljonko mulle jää pakollisten menojen tultua hoidetuiksi; syy 3) onpahan tehty sitten = rutiini helpottaa vastenmieleisten asioiden hoitamista.

  3. Marjut

    28.8.2011 at 15:02

    Mä tein joskus samoin, mutta olen vuosien varrella antanut pikkusormen pirulle…

    Sain muuten juuri nokialaisestani tiedot siirrettyä android-puhelimeen. Kiesus mikä operaatio! Eipä käy yhtään sääliksi heitä, joilla ei ole edes sen vertaa kokemusta asiasta kuin mulla.

  4. Komppaan Zepaa.. yksi rykäys tilipäivänä ja sitten se on ohi. Tosin mun loppukuu on aina helppo, kun ei ole enää isommin rahaa tilillä.
    Nokialaisten kommervenkit on todellakin tuttuja vielä uusissakin, mutta olen täällä meillä seurannut vierestä tilannetta, jossa vanhemmille rouvashenkilöille lyödään käteen kosketusnäyttöpuhelin 10 vuoden peruspuhelimen käytön jälkeen. On useammalla kuin yhdellä tätösellä jäänyt puhelin työpöydfälle, koska sitä ei uskalleta käyttää. Ja paino sanalla uskalleta.
    Ja onni ja autuus minulla itsellä, kun EI tarvinnut E7:ssa avata enää takakantta vaan SIM tungettiin omaan koloonsa puhelimen sivussa.

Comments are closed.

© 2019 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: