Viime torstaina SIGCHI Finlandin syysseminaarissa Nokian johtava tutkija Virpi Roto puhui kuivakkaasti (mikä on jo sinänsä ironista) aiheesta User Experience – From business to theory, ja tuli siinä samalla vilauttaneeksi tekeillä olevaa käyttökokemuksen ISO-standardia, joka vielä tässä vaiheessa kulkee nimellä ISO DIS 9241-210, ja joka määrittelee käyttökokemuksen näin:

”[UX is] a persons’s perceptions and responses that result from the use or anticipated use of a product, system or service.”

Tilaisuudessa nousi syystäkin keskustelua siitä, miksi käyttäjäkokemuskin on nähty aiheelliseksi ”tieteellistää” ja tehdä siitä akateemisen rapeaa, kun kyse on kuitenkin jokaisen subjektiivisesta kokemuksesta. Olen itsekin aika hämmentynyt tämän standardin suhteen. Nykyisellään vuorovaikutteisten järjestelmien käyttäjäkeskeistä suunnitteluprosessia (ja käytettävyyttä) kuvaava ISO 13407 on hyödyllinen kenelle tahansa tuotekehittäjälle, mutta kuinka käy tulevaisuudessa, kun nämä kaksi yhdistetään?