Matkalla

Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Sosiaalinen media ottaa kupoliin

Kertokaapas nyt minulle mitä ihmisen, siis ihan tavallisen kaduntallaajan (en puhu yrityksistä), pitäisi saada sosiaalisesta mediasta ja yhteisösaiteista, ellei mielihyvää, viihdykettä ja satunnaisesti tietoa?

Kysyn tätä siksi, kun eräs lempibloggaajistani, nimittäin Kim Krause Berg, paljasti ettei lämpene sosiaaliselle internetille alkuunkaan:

”It finally dawned on me, after yet another useless waste of my time skimming headlines in a social media site, why I don’t like social media and why, if I bother to join, I quickly lose interest.

It’s because the content that’s posted isn’t for me.

The motivation for posting is to get yourself, your web site, your business, your articles, your blog, your products, your services, your brand, your weird user name and your big important thing noticed, found, clicked, linked to and commented on.

The point, purpose and driving force for most of the content is that it’s for you, the person posting, not me.

[…] What, exactly, do YOU get out of social media sites as a mere reader other than possibly being entertained or informed? How many minutes does it take to find that thing that informed you and was it really worth the time it took to hunt for it?”

Kimillä ei taida olla kavereita. Tai sitten sosiaalinen mediakin pitää ottaa niin kovin, kovin tosissaan. Haiskahtaa pahasti protestanttiselta etiikalta, ettei saisi puuhastella ihan vain puuhastelun tähden, vaan kaikesta pitäisi saada jotakin hyötyä. Tai sitten minä en vaan ymmärrä.

Sen sijaan ymmärrän kyllä turhautumisen siitä, että yhteisösaitteja tupsahtelee kuin sieniä sateella, ja niihin jokaiseen joutuu syöttämään samat tiedot. Verkoston rakenne kaipaisikin korjaamista, sanoo Fred Oliveira. Ehdotus kuulostaa tekniseltä, mutta järkeenkäyvältä:

”Process: I want networks to ask me, right off the bat when signing up, if I already have a profile that can be imported in (through hCard+XFN). I type in the URL for my OpenID and the network gets my information (gets OpenID page, downloads hCard formatted information, builds my user information based on that). Then it can grab my list of friends from XFN formatted data. With one textfield (the URL for either my OpenID or a profile on a different network), it would pre-populate both my information and the information for friends I want to add. Sweet. […] Because, really, we do love participating in these sites, and we love having fancy profiles with all our friends on there, but actually going through the trouble of setting that up every single time is crazy.”

6 Comments

  1. …”other than possibly being entertained or informed?”, hän kysyy. Todellakin, vaativa kaveri, varsinainen tehoajankäyttäjä. Hän ei sitten varmaankaan myöskään notku kahviloissa tai olusella ihan vaan muuten vaan, rentoutuakseen. Tai kävele päämäärättömästi kylällä satunnaisia vastaan tulevia tuttuja moikaten?

    Joillekin verkkomedia profiloituu kai työkaluna, eikä porttina paikkoihin, joissa vietetään aikaa ja tavataan tuttuja. En minä ainakaan viitsi alkaa näitä ihmisiä käännyttämään, kukin valitsee omat välineensä viihtymiseen :)

  2. Lisäisin listaan sosiaalisen pääoman, mutta sitä tuskin Kimkään haki takaa.

  3. Kimin olisi ehkä kuitenkin kannattanut lukaista Bourdieunsa, jonka mukaan sosiaalisestakin pääomasta voi saada taloudellista hyötyä – jos se on sitä, mitä sosiaalisesta mediasta pitäisi saada.

  4. Sosiaalinen pääoma on hyvä lisäys. Lopulta tietenkin palvelun luonne määrittää omalta osaltaan sitä, mitä sieltä voi itselleen saada, mutta lisäisin silti listaan (vertais)tuen ja turvan, vaikkeivät näitä jokaisesta ympäristöstä välttämättä löydykään.

    Ei sinänsä, että ajanvietossa, viihdykkeessä ja tiedossa olisi yksinään mitään vikaa. Toisaalta, kai verkkoyhteisöistä voi saada pitkälti niitä samoja juttuja kuin ”oikean maailman” yhteisöistä. Varsinkin kun niiden rajat ovat usein kaikkea muuta kuin selkeitä.

  5. AnonymousCoward

    4.8.2007 at 18:43

    Sosiaalinen pääoma? Ensin, mitä se on? Toiseksi, jos se on sitä, mitä arvaan, miten hemmetissä sitä saa ”sosiaalisesta mediasta ja yhteisösaiteista”? Olen internetin ammattilainen, ”veteraani” ja suurkuluttaja (ja vielä humanisti, perkele) mutta kaikki ”sosiaalisuus” internetissä, jos se on jotain muuta kuin itse aikaansaatua ja ylläpidettyä (sähköposti, pikaviestimet, suljetut päiväkirjat ja kuva-albumit) eli jotain muuta kuin fakin vep-kaks-piste-nollaa, on silkkaa tuskaa ja ajanhukkaa. Tuijan kommentti ”käännyttämisestä” on omiaan käännyttämään ainakin minua pois kaikesta teennäisestä yhteisöllisyydestä. Joku Myspace on paljaimmillaan kaikkea sitä, missä koko touhu on mennyt vikaan. ”foxylady has 184 friends.” Right.

  6. Bloggaamalla saan rahaa, valtaa ja naisia, LinkedInillä löydän vanhojen koulukavereiden puhelinnumerot ja Galtsussa egoni paisuu.

    Facebookiin rekisteröidyin vain koska hain sieltä yhden tutun yhteystietoja.

Comments are closed.

© 2016 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: