Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kakkosen kyydissä

Ihmisillä on mielipiteitäTuskin olin ehtinyt eilisestä blogimiitistä (jutussa linkitykset liki kaikkiin paikalla olleisiin, siksi minä en edes yritä laittaa niitä tähän), naurusta kipeistä vatsalihaksista (kiitos vaan, Kari ja Sami) ja Web2.0-övereistä selvitä, kun aamulla tie jo vei seuraavaan sosiaalisen median häppeningiin, nimittäin SWbusiness Cafén aamukahvi-ilotteluun otsikolla Helppoa rahaa? – Sosiaalisen median liiketoimintamallit.

Edellisen illan vuolaan keskustelun yhä velloessa mielessä tuntui siltä, ettei paikalle kokoontunut posse tiennyt sosiaalisesta mediasta tuon taivaallista, koska tilaisuuden alkuun oli varattu runsaasti aikaa naamatusten tapahtuvaan verkostoitumiseen, johon vielä ihan ääneen kehotettiin. Hei, verkossahan se yhteisöllisyys tapahtuu! Vai oliko tarkoituksena hankkia Elämä 2.0? Paikalla oli vain muutama asialle vannoutunut [nörtti], jotka istuivat kukin omissa nurkissaan läppäreitään/kännyköitään tuijotellen, mitä ilmeisimmin tiukasti jaikuten/blogaten. Mietin sitäkin, että onko sosiaalinen media ryhmätöitä, fläppitauluja ja paksuja tusseja?

Ei vainen, puhujat olivat päteviä ja aiheet hyviä, mutta ainakin minulle jäi se käsitys, ettei sosiaalisella medialla ihan tuosta vain rahaa aleta vuolla. Aika paljon asioita on puhtaan sattuman varassa, ja vaaditaan jo melkoista bisnesvainua ja oraakkelin ominaisuuksia, että se pystyttäisiin riihikuivaksi muuttamaan.

Kahvi 2.0 teki kuitenkin terää. Taisin olla aika väsynyt.

Lounaspuuron ääressä kahlattu Tietoviikko tiesi sekin kertoa, että ainakin Nokialla web2.0 tulee ja pelastaa jopa epäergonomisen toimistotyöläisen:

”Sekä fyysiseen että virtuaaliseen työympäristöön on [Nokian tietohallintojohtaja John] Clarken mukaan kiinnitettävä jatkuvasti huomiota: miten ihmiset istuvat ja jakavat kokemuksiaan, millainen on kokoustila, miten he käyttävät tietokoneitaan? Web 2.0:ssa on löydettävä balanssi potentiaalin ja rajoittamisen välillä. […] Innovatiivisuutta ei Nokiassa siivitetä siten, että tietty osa työajasta pyhitettäisiin ’leikkimiseen’. Ennemminkin päämääränä on Clarken mukaan luoda työympäristö, joka mahdollistaa jatkuvan ideoinnin ja innovoinnin. ’Haluamme ympäristön, jossa ideat syntyvät mahdollisimman luonnostaan. Web 2.0:ssa ei ole kyse sovelluksista vaan sosiaalisesta verkostoitumisesta.'”

Social action in a book
Matalalento jatkui Esko Kurvisen väitöstilaisuuteen ihmettelemään sosiaalista vuorovaikutusta tietoyhteiskunnassa, mutta siinä vaiheessa alkoi yhteisöllisyys jo painaa sosiologin silmissä aika tavalla. Aihehan on tavattoman mielenkiintoinen: väitöskirjan tavoitteena kun on ymmärtää paremmin, miten ihmiset käyttävät vuorovaikutteisia tuotteita, ja yhdistää sosiologisen vuorovaikutustutkimuksen periaatteita, käsitteitä ja työtapoja uusien tuotteiden käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun. Siispä kirja kainaloon ja lukemaan.

(Pahoittelut otsikosta, Kari. Tai ei sittenkään. :-)

9 Comments

  1. Tero Heiskanen

    Onkohan Kurvisen väikkäri saatavissa sähköisesti? Edes osa väikkäriä?

  2. Marjut

    Ei taida olla. Rahalla saa ostaa.

  3. Sami O

    Eiliseen voi vain todeta, että ”Don’t ping my cheese with your bandwidth”

    tuo Kurvisen työ vaikuttaa mielenkiintoiselta

  4. rns

    No nyt ovat sitten kaikki muut samasta työhuoneesta väitelleet paitsi minä :-(

    Revipäs, M, mua virtuaalihihasta seuraavan blogimiitin alla.

  5. Marjut

    Eiku väikkäriä väsäämään! Ja juu, lupaan repiä hihastasi. :-)

  6. rns

    Ei se oikein synny noin niin kuin harrastuksena… Olen jo oikeastaan luovuttanut sen suhteen, joskin aineisto menee kyllä hukkaan. No, katsotaan, missä olen marraskuun jälkeen.

  7. Marjut

    Tiedän mitä tarkoitat – vähän samaa painetta on täälläkin.

  8. Kari Haakana

    Kakkonen on ykkönen.

  9. irmeli S

    Ha haa, olen nähnyt sosiaalisen median toimivan.

    Olin luennoimassa Kehä III n ulkopuolella ja menin ajoissa luentosaliin. Siellä istui kaksi kaveria eri puolilla salia, sali oli muuten tyhjä. He naputtelivat läppäreihinsä tekstiä. Ensin toinen kirjoitti, lopetti, toinen naputteli hetken ja nauroi, naputteli taas lisää ja kohta toinen nauroi ja tätä he jatkoivat kunnes luento alkoi.

    Siinä se sosiaalinen media oli yksinkertaisimmillaan.

© 2021 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: