Jos olet laillani innostunut Hello Kitty -tyyppisestä söpöstelymaailmasta viimeksi ala-asteikäisenä ja sen jälkeen lähinnä ihmetellyt aikuisten(kin) naisten kiintymystä aihepiirin tarjontaan, niin ei tarvitse ihmetellä enää. Kodin Kuvalehden tuoreimmassa numerossa nykyisin Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti IADE:ssa vaikuttava Teppo Turkki valaisee etenkin Aasiassa vallalla olevan söpökulttuurin taustoja:
”Japanin koulutus- ja kilpailuyhteiskunta on kova myös nuorille. Kouluissa psykologinen painostus ja sosiaalisen yhdenmukaisuuden paine purkautuvat toisinaan rajuksi koulukiusaamiseksi, joka on ajanut nuoria jopa itsemurhiin. […] Osa nuorista naisista pakenee söpökulttuuriin: villakoirien ja kivojen pehmolelujen hellimiseen, omaan hemmotteluun, rauhallisten iltapäivien lounaille naiskavereiden kanssa, pakkomielteiseen kuluttamiseen. – Söpökulttuurista saa turvaa, siellä voi olla heikko ja haavoittuva. Leikkisässä kivuusmaailmassa pääsee edes hetkeksi eroon muuten alati läsnä olevasta itsen ja olemisen kontrollista, Turkki selittää.”
Suomeen Turkki ei usko söpökulttuurin rantautuvan, koska ”suomalaisen naisen rooli on vahvempi”, mutta olen kyllä näitä esimerkkejä nähnyt täälläkin, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin mitä aasialaisessa kulttuurissa. Kovaan kilpailuyhteiskuntaan kuuluvat myös virtuaaliyhteisöt, joihin yksinäisyyttä voi paeta, sekä kuluttaminen, joka on nuorille tärkeä yhteydenpitoväline. Turkki jatkaa:
”- Virtuaalinen ulottuvuus muuttaa vahvasti tapoja olla yhteydessä muiden kanssa. Minuus kiinnittyy mediaan. Identiteetit saavat uusia sävyjä fantasiasta ja virtuaalimaailmoista seksuaalisuutta myöten, verkko ja ylikansalliset yhteisöt muuttavat kuvaa itsestämme.”
Ei sittenkään kovin söpöä.
Tämä oli muistaakseni ihan OK kirjoitus söpöyden kulttuurista ja estetiikasta:
http://www.lrb.co.uk/v26/n08/haus01_.html
Olen omalta osaltani yrittänyt tuoda sitä Suomeen – työläppärin kansi on koristeltu Hello Kitty-tarroin. Siitä saa muuten kummallisen maineen ;-)
Suomessahan söpökulttuuri on enemmänkin työn ikeen vielä raskauttamattomien teinix-henkilöiden hallussa, eikö?
No ei pelkästään: olen tavannut aikuisillakin naisilla kaikenlaisia söpösiä kännykänkoristeita ja mm. noita Jannen mainitsemia Hello Kitty -tarroja. Ja alusvaateosastot tursuvat erilaisia sarjakuva- ja piirroshahmoilla koristeltuja hepeneitä. Mutta pääasiassa teinien harrastus kyllä, onneksi, ja vielä.
Mun mielestä yksi ärsyttäviä puolia suomalaisuudessa (ts. syitä, miksi en voinut enää asua Suomessa, kun teki pahaa) on jonkinlainen tarpeeton analysointi.
Esim. itse olen rakastanut Hello Kitty -juttuja (ja muuta vastaavaa) lapsesta asti, ja nimenomaan yksinkertaisesti sen takia, että se miellyttää visuaalisesti. Taustalla ei todellakaan ole mitään muuta syytä, ja mua iljettää, että joidenkin tutkijapelletyyppien on pakko tunkea analysoimaan asiaa, jossa ei varsinaisesti ole mitään analysoitavaa.
Tuo teoria japanilaisnaisten söpöilystä voi sopia joihinkin japanilaisnaisiin, mutta enpä usko, että se sopii sielläkään massoihin.
Jotkut asiat vaan ovat, eikä niitä tarvitse sen kummemmin analysoida, saati että analysoimalla tungetaan asioihin tarkoituksia, jotka ovat olemassa vain analyysin suorittajan pienessä pääkopassa.
Tietty, jos on pakko keksiä joku huuhaa-aihe, jota tutkia ja josta luennoida palkkansa eteen…
Kiitos, Stello, odotinkin jo tällaista kommenttia joltakulta. En itsekään ihan ensimmäiseksi pistäisi Hello Kittyjä vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen piikkiin, vaikken niistä mitään ymmärräkään. :-)
Kawaii! (http://en.wikipedia.org/wiki/Kawaii)
Voi että. Haluan takaisin Tokyoon!