Hakijan taustoja ei saa penkoa Googlesta, sanoo uutinen. Käsi ylös, työnantajat ja kollegat, kuinka moni ei ole tätä tehnyt? Vaikka työelämän tietosuojalaki kieltää moisen puuhastelun muuten kuin työntekijän itsensä luvalla, on valvominen täysin mahdotonta.
Jotkut ovatkin sitten hoksanneet kehittää tästä bisneksen, sillä pari viime viikon sisällä erilaisia verkossa toimivia ”maineenpuhdistajia” on julkaistu kaksi kappalein.
”[…] these subscription services offer to scour the web for you, find every trace of your name and optionally attempt to delete it by contacting the service providers responsible for its storage. […] According to a study by counsellors at Purdue University, ’1/3 of employers screen job candidates using search engines like Google, Yahoo!, and MSN. 11.5 percent look through social-networking sites like MySpace, Facebook, and Xanga for the profiles of job candidates.’ This practice is only going to increase as employers become more aware of how much information can actually be obtained online.”
Ja kun väki karkaa Suomesta muualle töihin, ei voida olettaa, että rajojemme ulkopuolella kunnioitettaisiin yksityisyyttä ihan samalla tavalla kuin meillä. Ehkä kannattaisikin satsata fiksuun verkkoidentiteettiin alusta alkaen, jos omalla nimellä täällä puuhastelee. Toisekseen: alkaa olla jo epäilyttävää, ellei ihmisestä löydy verkosta mitään – etenkin, jos internet-alalla leipäänsä tienaa. Joko kouluissa opetetaan henkilökohtaisten tietojen hallintaa verkkoympäristöissä?
Juuri tuonne oman blogini kommentteihin laitoin linkin Majavan Jeren Piirtoheitin-verkkolehdessä kesällä julkaisemaan tekstiin tästä verkkoidentiteetistä: on kai parempi itse tupata nettiin aineistoa, niin kuvaa kuin tekstiä, jolloin mahdollinen ei-niin-imarteleva jää vähäisemmälle huomiolle.
Ja kuten oman blogini kommenteissa tuotiin esiin, niin on todellakin jo hieman epäilyttävää, jos esimerkiksi it-alan ihmisestä googletus ei paljasta yhtään mitään.
Hyvä merkintä blogissasi! Näin sitä tipahtaa kyydistä kun ei ehdi kunnolla blogeja pariin päivään lukea. :-)
Tässä vielä nämä kommentistasi puuttuvat, filtteriin jääneet linkit:
http://www.valt.helsinki.fi/piirtoheitin/netti-id.htm
http://marinadi.blogspot.com/2006/11/muuttuuko-moraalikoodisto.html#comments
Tämä laki sotii aivan ilmeisesti tavallisen piuhantallaajan oikeuskäsitystä vastaan, vaikka tarkoitus on varmasti ollutkin hyvä. Hakukoneen käyttökö tässä sitten on laitonta? Vai Internetin käyttö ylipäänsä tarkoituksena etsiä tietoja hakijasta etukäteen. Jos kertoo nettisivunsa osoitteen työhakemuksesssa, niin sen lukeminen lienee luvallista, mutta saako etusivun linkkejä seurata? Aivan mahdotonta vetää rajaa sallitun ja kielletyn välille.
Niin, työntekijähän saa kumminkin tsekata etukäteen potentiaalisen työnantajansa taustat ja valita, haluaako ko. henkilön palvelukseen. :-) Itse asiassa sehän on perusedellytys, että tulevan duunipaikan faktat ovat hallussa. Olisi aika sinisilmäistä olettaa, ettei googlailua tapahdu puolin ja toisin.
Mutta on tässä netin käytössäkin havaittavissa semmoista menneiden aikojen huumevalistukseen verrattavaa hysteriaa, jonka mukaan kaikista kokeilijoista tuli kertalaakista nistejä. Samaan tapaan verkonkin suhteen tunnutaan olevan joko todella tiukkoja (ei mitään tietoja nettiin ikinä!) tai pistetään rennosti sinne kaikki lomakuvat ja päiväkirjamuistelot. Ehkä tämä on taas tarvittava ääripäitä kolisteleva välivaihe matkalla kohti järkevää verkkoidentiteetin hallintaa.
Itsestäni ei löydy mitään muuta kuin yksi vanha entry, jos se nyt jotakin sitten kiinnostaa. Työnhakusessa varmasti kiinnostuneille tulee vastaan nimikaima about toimialalta, ja sen vaikutus kummastakin muodostuvaan luulotteluun onkin kiinnostavampi… Ja on niitä hakukoneita muitakin ;)
Live-kommentti blogeja ja julkisuutta käsittelevästä keskustelusta Konfabulaarista: Käsitykset julkisuudesta ovat aina sopeutuneet toimintaympäristöön, ei koskaan toisin päin.
Minusta on ainakin järkevämpää olla itse kontrollissa sen suhteen mitä Google tarjoilee hakutuloksissa ja mitä potentiaalinen googlettaja ensimmäisenä silmilleen saa. Statistiikat kertovat tylyä kieltä siitä miten uteliaita ihmiset ovat. Itse olen monesti huomannut kun laittaa/lähettää nimen johonkin ilmoittautumislistaan tjms niin seuraavana päivänä on omalle sivustolle saapunut kasa ihmisiä googlesta ja hakuterminä on ollut oma nimi.
Jeren kommentti on osuva. Omakohtainen esimerkki tästä on se, että samassa yliopistossa on nimikaima ja useimmista hakutuloksista on aika mahdotonta sanoa kumpaa tolvasen perttua sivujen tiedot koskevat. Harva googlettaja vielä osaa olla riittävän epäluuloinen sen suhteen, että vaikka nimi ja organisaatio täsmää, niin onko kyseessä sama henkilö?